En ole hävinnyt minnekään mutta kesä vei mennessään. Vaikka minusta tuntuu että kesää ei ole ollutkaan. Juu, lämpöä on kyllä riittänyt mutta kesäkuun puolivälistä elokuun alkuun on mennyt hyvin tiiviisti töiden ääressä. Emme ole ehtineet edes lyhyitä vaunureissuja tehdä, juhannusta lukuunottamatta. Ehkä siksi minusta tuntuukin ettei kesää ole ollut sillä ne ovat niin mainioita irtiottoja arjesta ja työpaineista. Bloggausintokin on ollut aivan hakusessa muutaman muun innon kanssa mutta jonkin verran olen ehtinyt tehdä käsitöitä. Niistä sitten lähiaikoina vielä lisää.

Asiaan siis. Keväällä RPH-työnä pistelemäni nalle-herra on nyt viimeistelty ja eilen tänään  annettu uudelle omistajalleen. En vielä työtä aloittaessani tiennyt että päädymme lahjan saajan kummeiksi eli siltäkin osin työ meni ihan nappiin.

Si la Mer m´était comptée

Koko 126*84 pistoa

Langat DMC 3032, 3021  ja 3790
Kangas Zweigartin 32ct lugana, väri valkoinen

Alusta alkaen halusin viimeistellä työn peitoksi. Siinä oli vain yksi pieni mutka matkassa....en ollut eläissäni tehnyt tilkkutyöpeittoa. Kyselin jo ystävältäni Ritvalta mahdollisia back-up -apuja mutta loppujen lopuksi sain pääteltyä työjärjestykset ihan itse. Reunuskaitaleeseen lunttasin vähän apua jostain tilkkutyökirjasta. Peiton koko on muistaakseni n. 65 * 130 cm. Lunttasin jossain vaiheessa vauvan sängyn kooksi 60*120 cm, joten peitto sopisi mainiosti päiväpeitoksi.

Kankaiksi valitsin Eurokankaasta jo keväällä luomupuuvilla neutraaleissa väreissä. Meille kun ei oltu kerrottu vauvan sukupuolta ja toisaalta halusin peiton sopivan myös perheen mahdollisille tuleville lapsille.

(joku ei sitten huomannut oikaista peittoa kunnolla ennen kuvausta...)

Puuvillakankaat leikkasin vähän sellaisella tajunnanvirta -menetelmällä. ;-) Tein ensin kehykset ristipistotyölle ja vasta sitten lähdin miettimään millaisia muita paloja peittoon haluaisin. Kaiken symmetrisyyden piristykseksi leikkasin tahallani hiukan erikokoisia neliöitä peiton ylälaitaan. Lopuksi ompelin peiton reunoihin ruskeat kaitaleet että ruskea reunakaitale olisi armollisempi kiinnittää (= ihan kaikki virheet reunoissa eivät näkyisi niin hyvin)

Tykkään itse lopputuloksesta vaikka jossain vaiheessa tikkaamista epäilinkin hiukan onnistumistani. Tämä ei varmasti jää viimeiseksi tilkkupeitokseni vaikka kaukana ovat vielä ne ajat, jolloin kokoaisin isoa lahjapeittoa kenelläkään !

En pidä kauheasti käärepapereista, joten taittelin peiton ja kääräisin hiukan kangasnauhaa paketin ympärille. Näin lahjamme näytti kivalta myös kastetilaisuuden lahjapöydässä.

Ihan vielä en sitä ole aloittanut tekemään vaikka kovasti se syyhyttäisikin. Lennu vinkkasi kompassin takana olevien sanojen olevan eri tuulien nimiä ranskaksi; Provencen 32 tuulta tms. Oikeastaan juuri tuo syy sai minut valitsemaan sen mallin niistä monesta kivasta ensimmäiseksi to do -listalle. Meren lisäksi rakastan tuulta. Mitä kovempi, sen parempi ja aivan paras meren rannalla koettuna. Jalat tiukasti maan kamaralla.

Kuvan lähde; http://www.dracolair.com/compassrose.html

Ufoutuneena on ollut DC:n kirjanmerkki Red Dragon, joka ei oikeasti tarvitsisi kuin parin illan huomion minulta, niin olisi jo tuota pikaa valmis. Valmistumista on hidastanut usea punaisen eri yhdistelmäsävy (= 2 eriväristä DMC:n punaista yhdistettynä).

Palaan vielä meidän takkahuoneessa oleviin odottaviin seiniin ja niille (mahdollisesti) joskus päätyviin meri-aiheisiin töihin. Toiseksi eniten tykkään tästä majakka aiheisesta samplerista. Kirjassa se on tosin pistelty yhdellä säikeellä kahden yli, että on saatu utuinen tunnelma. Minä pistelisin kahdella säikeellä ja mahdollisesti käyttäisin Atalien puuvillalankaa värissä Cedre, joka on sellainen sini-harmaa-ruskea -sävyinen.

Joku ehdotti kirjan kannessa olevaa lokkisampleria. Se minulla jo on! Sain sen pisteltynä Oupsin kesävaihdossa 2009 Vattumato-Marjalta. Se on ollutkin meillä koko ajan takkahuonetta koristamassa, tosin hyllyn päällä eikä tarjottimena.